tiistai 11. maaliskuuta 2014

Maanjäristys

Herään yöllä siihen, että sänkyni keikkuu.
Olen salamana pystyssä, sillä tiedän mistä on kyse.
Maanjäristys.
Muutama sekuntti ja järistys on ohi.
Hyppään takaisin sänkyyn ja nukahdan saman tien.
Kumma miten ihminen sopeutuu kaikkeen, maanjäristyksiinkin.

Vaikka tietysti on kuukausia ja jopa vuosia, että maanjäristyksiä ei edes huomaa koska maaperäkerrosten liikehdintä on rauhallisempaa.

Viime päivinä järistyksiä on ollut useita, jopa parikin päivässä. Richterin asteikolla pieniä järistyksiä, mutta keskipisteenä on Spoleton kaupunki, jossa asun, joten maanpinnan liikkumisen tuntee voimakkaana.
Kun sohva keikkuu ja ikkunat helisevät, olo on turvaton.

Ukkosta ja salamaa voit mennä pakoon seinien sisälle, mutta maanjäristystä et pääse pakoon minnekään. Korkeintaan voit seistä ulkona aukiolla, jotta päällesi ei kaadu esineitä tai pahimmassa tapauksessa osa kattoa tai seinää.

Maanjäristyksiä on pystysuoraan ja vaakasuoraan, tai kumpikin peräjälkeen.  Olen kokenut tämänkin sängyssä yöllä, kuinka sänky ensin hyppii ja heti perään heiluu.

Uudemmat talot ovat  rakennettu niin, että seinät antavat periksi heilumalla järistyksen liikkeen mukana, näin seinät eivät tuhoudu. Näky on silti aika hurja kun seisot kantavan seinän vieressä, ja lattia likkuu edestakaisin silmiesi edessä.

Kun järistys yllättää, niin järkevintä on  jäädä seisomaan kantavan seinän viereen,  kahdesta syystä: 1. Kestää parhaiten, joten on turvallisin paikka.
Ensimmäisinä tuhoutuvat raput ja parvekkeet koska ovat rakennettu  "tyhjän päälle"
2. Maanjäristys kestää sekuntteja, et ehdi juoksemaan ulos asti, joten on vielä todennäköisempää, että päällesi kaatuu joku esine tai seinä jos lähdet juoksemaan ulko- ovea kohti.

Pelottavin on tunne yöllä pimeässä, varsinkin jos saman yön aikana on parikin järistystä. Epäilys siitä, että onko kyse alkujäristyksistä ja tulossa vielä "se suuri" saa sinut viettämään yön kadulla.
Katu on täynnä ihmisiä.
Onneksi joukossa on  "napolilainenkin", joka saa hymyn huulille alkaessaan huudella:  "Lämpimiä croissantteja! Kuumaa espressoa!"

PS. Kuva Spoletosta.










People have read this post.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti