Joulua

Nyt aloitan joulusiivon, oikein sellaisen kunnollisen, missä akareilla ei ole mitään selviytymismahdollisuuksia.
Matot pihalle ja lumihankeen.
Ai niin, ei Italiassa ole lunta, eikä mattojakaan kuin yksi olkkarissa.

Jouluihmiset ovat jo paistaneet kinkut, laatikot ja tehneet piparit ja joulutortut.
Ostaneet joululahjat ja paketoineet ne kauniisti ja lähettäneet 100 joulukorttia, tietysti itse tehtyjä.
Nyt vain istuvat kynttilänvalossa tonttuhattu päässä Sylvian joululaulua kuunnellen.
En taida olla jouluihminen.
Olen juhannusihminen:
Makaan mielelläni laiturilla varpaat järvivedessä poutapilviä tuijotellen, tekemättä mitään.

Onneksi joulu tulee silti minullekin.
Kodissani on joulun tunnelmaa vaikka ulkona ei sadakaan lunta, vaan ikkunasta näen kukkivat ruusut ja viheriöivän pihan.
Iloinen italialainen joulu tulossa,
parikymmentä henkeä joulupöydän ympärillä viettämässä yhteistä joulua. Nuorin, sukulaisemme 4-kuukautinen upouusi poikavauva,  vanhin 94-vuotias Sörtsön äiti.
Haikeita hetkiäkin voi tulla; Ajatus, että omat pojat ovat Suomessani joulunvietossa, sekä lapsuuden joulumuistot, saavat helposti kyynelehtimään.
Olen silti kiitollinen tästäkin joulusta, Sörtsöstä, elämästäni äitinä ja kumppanina.
Ja panettonesta, italialaisesta joulukakusta.

Lähetän lämpöiset jouluhalaukset sinulle blogini lukija, ja toivotan onnellista joulua rakkaittesi kanssa.
Sitä samaa lähettelee Sörtsökin,
suu täynnä panettonea.