Nahkahousut

Viime päivinä olen nauttinut luonnosta ja ulkoilusta, vilkkaan koirani, Maximin seurassa.
Kevät yllätti: Aurinko kuumottaa jopa +24°, luonto on rairuohon vihreää ja magnoliapuut kukkivat kaikessa komeudessaan.
On kelvannut käyttää Maximia ulkona kakkimassa.

Kävelytiet ovat täyttyneet innostuneista pyöräilijöistä, keväisestä maisemasta nauttivista kävelijöistä ja tyytyväisistä koiranulkoiluttajista.
Siksi minä ja Maxim käydään lenkillä teollisuusalueella.
Minä ja koirani pelätään koiria.

Eilen ollessamme betonisen kenkätehtaan kulmilla, jota Maxim nuuhki ja tutki, oliko kenties joku ihana italialaiskoiratar pissinnyt nurkkaan, viereemme pysähtyi punainen Opel.

Ponnaripäinen tyttö, silmät sirillään, aurinkolasit otsalla, huuteli puolillaan avoimesta ikkunasta:
"Buon giorno!"
"Buon giorno", vastasin minä ja mietin samalla mitähän tyttö haluaa.
Signorina:
"Olemme järjestämässä kevättempausta Spoleton keskustaan ensi sunnuntaiksi.
Kello 15 on piazzalla koirien kauneuskilpailu "Cane bello",
olisikohan koirasi kiinnostunut osallistumaan?"

Vai sellaista.
Odota hetki kun kysyn koiraltani,
ajattelin.
Mutta vastasin neidille:
"Kiitos tiedosta, kuulostaa kivalta.
Uskon, että osallistumme."

Tuijotimme Maximin kanssa loittonevaa auton perää.
Käännyin koirani puoleen:
"No.mitä mieltä olet?"
Maxim heilutteli päätään hitaasti sivulta toiselle minua kuunnellessaan.

Aukaisin autonoven ja Maxim hyppäsi ketterästi etupenkille.
Starttasin auton ja sanoin ponnekkaasti, nenä lasissa olevalle koiralleni:
" Nyt mennään ostaan sulle joku makee, nahkainen prätkätakki.
Ja mustat nahkahousut.
Vai mitä?
Susta tulee CANE BELLO 2015."

Maxim nuolaisi kättäni ja hetken näytti siltä, että hymyili.
Vai nauroiko minulle?