lauantai 2. toukokuuta 2015

Vappu

Pesen olkkarin lattiaa ponihäntä heiluen.
Kun pääsen ovelle asti, ihailen työni tulosta, puhdasta lattiaa.
Sörtsö ryntää sisälle lenkkareissaan, kävelee puoleen väliin minun märkää lattiaani, pysähtyy ja kysyy rauhallisesti:
"Eihän lattia ollut märkä?"
Muistan karjalaiselta äidiltäni usein kuullun lauseen:  "Pittää antaa anteeksi ja unohtaa."
Äiti, eihän se koske miehiä, jotka tallustelee likaisilla kengillään juuri pestylle märälle lattialle?
Ei ainakaan ulkomailla.
Karjaisen.
En viitsi sanoa mitä.

Sörtsö: "Hei, on vappupäivä. Lähdetäänkö pyöräileen vuoristoon?"
( Italiassa vappu on traditionaalinen koko perheen retkeily ja ulkoilupäivä.)
Leila: "Jaa polkeen kilometritolkulla mäkeä ylös auringonpaisteessa, +25 asteen lämmössä.  Kun aurinko polttaa päälakea, ja hiki lentää otsalta.
Kuulostaa rentouttavalta. "
Sörtsö: " Jos mä laitan sut mun pyörän lastenistuimeen istuun, ja mä poljen. Sä voit katsella maisemia. Laitan ohjaustankoon värillisen tuuliviirinkin, joka pyörii tuulessa, ettet pitkästy. "
Leila: " Myydäänkö lastenistuimia aikuisille?

Lopulta päätimme lähteä vuoristoon kävelyretkelle. Pääsi innostunut Maximkin mukaan. Olisi ollut ehkä liikaa minun supermanillekin kuljettaa pyörällä ihanaa naistaan istuimessa edessä ja koiraa tarakalla takana.
Niinpä me kävelimme vuoriston kävelypolkuja, ihailimme maisemia, ja nappailin tabletillani ohessa olevia maisemakuvia.
Pysähdyimme 10-metrin välein pissattamaan Maximia, jonka piti päästellä jokaiseen kohtaan, mihin oli joku tyttökoira jättänyt terveisensä.
Sellaista leppoista kävelyä, muutaman sadan spoletolaisen ratsastajan, pyöräilijän ja kävelijän joukossa.
Italia kauneimmillaan, luonto vihreää ja maisema kukassa. Kohta liian kuuma aurinko polttaakin osan luontoa keltaiseksi ja Suomineidon tukan valkoiseksi.

Tasan kello 13 pranzolle kotiin, niinkuin koko Italia. Syötiin jotain. En muista mitä. 


Iltapäivällä retki jatkui pieneen vuoristokylään viinitilalle. Tapasimme siellä suomalaisia ystäviä: Marjatan, joka oli paikalla italialaisen miehensä Pasqualen kanssa,  Heidin Mathiaspoikansa kanssa, ja Varjan Tomppapoikansa kanssa. 

Marjatta teki lasten kanssa juustoa. Mathias hihkui innosta liian pitkä essu päällään, sai viedä kotiin omatekemän juuston. Me suomalaisnaiset maistelimme talon biologisia viinejä, ja tanssimme lopuksi tanssiterapiaa, kun sellaistakin oli kerran järjestetty. 

Sörtsö mietiskeli oman trattorian, ravintolan avaamista, ja lupasi minulle: "Otan sut sitten sinne töihin. Tiskaajaksi."

Pois lähtiessä muistimme, että läheisellä kylällä oli markkinat ja kevään festa. Sinne!

Siellä seikkailimme ihmismassassa, kuuntelimme paikallisen torvisoittoyhtyeen kovaäänistä törähtelyä, kauhistelimme ralliautonäytöstä, ja vilkuilimme markkinakojuja. 

Nälkäisinä kuin sudet istuimme lopuksi torin "ravintolan" puisille penkeille, tilasimme kinkkusämpylöitä ja pizzaa, sekä pullon paikallista viiniä. Vanha mies soitteli ympärillä haitaria, ja me hölötimme toisillemme suomea kovaäänisesti metelin yli. 

Illalla väsyneenä ja nukahtamaisillaan sängyssä mumisin Sörtsölle: "Vai tiskaajaksi otat mut."

Johon Sörtsö:"Joo."Mutta voi olla, että huomenna mä ostan sun kirjan"

Se oli vappu se.



Käytiin myös tutustumassa Spoleton Villa Tredentaan. 







Ei kommentteja:

Lähetä kommentti