tiistai 5. joulukuuta 2017

Naapureiden naapuri

Minulla on uusi naapuri.
Tai siis kymmeniä uusia naapureita.

Tai siis minä olen naapureideni uusi naapuri.
Siis, olen muuttanut.

Olin asunut  uudessa asunnossani pari  päivää,  kun ovikello  soi illalla aikaan, jolloin ovikelloja ei enää soitella.
Säikähdin.
Otin koiran syliini ja kurkistin oveni  silmäreiästä. Onko sen nimi  "silmäreikä"? Vai " ovisilmä"?
Outoja nimiä kumpikin.

No, joka tapauksessa, näin reiästä pari  tosi tummaa, irakilaisten näköistä (  tunnen monia irakilaisia)  nuorta miestä, jotka nauroivat keskenään ja tuijottivat oveani.
Ylävartalot paljaana, alavartalossa vain pyyhkeet.

Eivät ehkä tulossa minulle iltakahville, ajattelin ja aukaisin ovea vain hiukan ja varovasti.
Miehet nauroivat ja osoittivat minulle oveani: "AVAIN!"
Kurkkasin oven taakse.
Avain keikkui lukossa.
Olin unohtanut avaimen ulkopuolelle oveen.

Että sillälailla. Ehdinkin jo asua tässä pari päivää hukkaamatta avaimiani.
Kiittelin ja miehet menivät hissiin puolialastomina.
Sitten huomasin pesuämpärin.
He olivat menossa saunaan.

Niin se maailma muuttuu; suomalaiset ovat vaihtaneet kaalikääryleet kebabbeihin ja  irakilaiset  kuumavesihöyryaltaat  suomalaisiin saunoihin.

Minunkin maisemani  on muuttunut.
Ennen heräsin aamulla katsellen viikunapuun suuria lehtiä ikkunan takana, nyt nautin herätessäni korkeista tuulessa heiluvista männyistä.

Niin Suomi.
Hyvä olla.